Takana on aurinkoinen, lämmin, mahtava Flow-viikonloppu. Minulla oli kahden päivän lippu, mies kävi kääntymässä Flow:ssa myös perjantaina. Lauantaina pikkutyyppi oli yötä mummolassa ja sunnuntai-iltana kotonamme oli MLL:n hoitaja, joita olemme menestyksekkäästi käyttäneet muutamia kertoja.
Lähdin kumpanakin päivänä Suvilahteen muutamaa tuntia aikaisemmin kuin mies, joka oli purjehtimassa. Sää suosi, oli ihanan lämmin, ja yölläkin pärjäsi sukkiksilla ja neuletakilla. Sunnuntaina istuin pitkään auringossa ja vain fiilistelin tunnelmaa. Suvilahti oli kaunis. Ihmiset, viheralueet, valot illan pimetessä. Flow on jotain niin hienoa ettei edes pieni jonotus haitannut. Sunnuntai-iltana tosin ruoka ja juoma alkoivat loppua; asia, joka taitaa tapahtua joka vuosi.
Parasta lauantaina oli fiiliksen lisäksi Pet Shop Boys, jota olen kuunnellut paljon nuorena. Odotin It’s a sin -kappaletta, ja kun sen ensimmäiset sävelet alkoivat soida, hypin tahdissa satojen muiden ihmisten kanssa. Se fiilis!
Naamiot ja erikoiset hatut olivat muuten selkeästi artistien juttu tänä vuonna, niitä näkyi aika monen keikalla.
Sunnuntaista odotin Emma Salokoskea, ja täytyy sanoa, että huh huh, mitä musaa ja mikä upea punaiseen mekkoon pukeutunut nainen. Emman uuden levyn musiikki on aika erilaista mihin olen tottunut Quintessencelta ja Emma Salokoski Ensembleltä kuulemaan, mutta Flow olikin Emman soololevyn julkaisukeikka. Tykkäsin kyllä kovasti.
Flow:ssa oli sunnuntaina perhesunnuntai, ja vielä viiden maissa muutamia lapsia kapusikin isien olkapäille kuuntelemaan Emmaa. Meillä nukutaan vielä iltapäiväunia, mutta ehkä ensi vuonna yritetään päästä paikalle myös pikkutyypin kanssa.
Kiitos Flow, olit hyvä.
Ääniala 