Julkaistu alunperin Kaupunkininjoissa.
Olemme asuneet nykyisessä kodissamme kohta seitsemän vuotta. Joka joulukuu taloyhtiössämme on järjestetty joulujuhla, jossa taloyhtiöön julistetaan joulurauha, lauletaan joululauluja ja juodaan glögiä. Kuusi kynttilöillä tietysti myös valaisee pihaa eikä joulupukkiakaan ole unohdettu. Muistaakseni viimeiset neljä vuotta meille on myös valittu Lucia-neito, aika randomisti taloyhtiön pienestä, mutta aktiivisesta järjestäjätoimikunnasta. Olen ollut alusta asti mukana Lucia-kulkueessa laulamassa eli taloyhtiössämme on myös pieni kuoro.
Tälläiset perinteet ovat hauskoja, sillä niiden avulla tutustuu hieman paremmin ihmisiin, joita aina silloin tällöin näkee rappukäytävässä. Joulujuhlamme on kasvanut vuosi vuodelta; aluksi tuntui, että mukana oli vain meidän rappumme, tänä vuonna porukkaa oli jo kuin suuressakin juhlassa. Kivointa on ehkä se, että vaikka talostamme on muuttanut muutamia lapsiperheitä pois, on heitä myös tullut tilalle.
Säät ovat vaihdelleet joka vuosi. Yhtenä vuonna oli lunta ja kireä pakkanen, tänä vuonna saimme vettä niskaamme. Onneksi talossamme on tunnelinomainen sisäänkäynti, jonne saimme katettua höyryävät glögikattilat ja piparit.
Joulujuhlaa vietettiin viime viikonloppuna, viikko ennen oikeaa Lucian-päivää. Mutta sehän ei meitä haitannut vaan laitoimme kunnon shown pystyyn. Lucia-kulkueemme lausui parvekkeelta runon, jonka jälkeen lähdimme hyräillen kulkemaan alas kohti juhlaväkeä. Laulettuamme kaksi säkeistöä ruotsiksi, kulkueemme suuntasi kohti Karhupuistoa. Olimme varmasti näky, kun Lucia valkoisessa mekossaan kulkee Kallion katuja ja me muut yritämme estää kynttilöitämme sammumasta tuulessa ja vesisateessa. Siinä me sitten keskellä puistoa, vesisateessa, lauloimme Sankta Luciaa. Hullun puuhaa, mutta hauskaa.
Hyvää Lucian päivää!
Ääniala 