Julkaistu alunperin Kaupunkininjoissa
Toiset aloittavat joulufiilistelyt marraskuussa, toiset vasta joulukuussa ja toisille joulu iskee päälle jo syyskuussa. Kuoroharrastuksen hauskoja puolia on muun muassa se, että joulukonsertin harjoittelu aloitetaan syyskuussa, kun ulkona on lämmin ja lehdetkin puissa vielä vihreät. On siinä tietynlaista meininkiä, kun koko konkkaronkka avaa suunsa ja “Tuikkikaa oi joulun tähtöset” kajahtaa kaikumaan pitkin harjoitussalin seiniä.
Kun joululauluja lauletaan pitkin syksyä, voisi kuvitella, että joulukuussa konserttipäivänä ne tulisivat jo korvista ulos. Mutta ei, silloin koittaa odotettu hetki, jolloin seisoo yleisön edessä, joulukuusen vieressä ja kattokruunujen loisteessa. Hetki, jolloin laulettavat joululaulut tuntuvat kuin ne laulaisi ensimmäistä kertaa. Kun näkee yleisössä herkistyneitä ilmeitä, kyyneleet silmäkulmassa, muistaa taas sen, miksi laulaminen on niin hieno harrastus.
Meillä oli joulukonsertti sekä Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla että Vanhassakirkossa Helsingissä. Pyhän Laurin kirkkohan on yksi tunnelmallisimmista kirkoista, joissa olen käynyt, mutta Vanhakirkko yllätti täysin. En ollut aikaisemmin käynyt tässä Helsingin toiseksi vanhimmassa kirkossa, joten en osannut odottaa mitään. Onhan tuo kirkko ilmeisesti yksi halutuimmista hääkirkoista, joten ei ihme, että astuessani kirkkoon tuli fiilis, että täältä jos mistä saan kadoksissa olevan joulufiiliksen takaisin. Kirkkohan on kaunis kuin mikä.
Ja kyllä, Vanhassakirkossa otin kontaktia yleisöön, menin iholle, sillä tavalla kuin viime keväisen C-laulututkinnon lautakunta tutkintoani arvostellessa sanoi minun tekevän. Kuoronjohtajamme sanoi ennen konserttia, että laulakaa yleisölle, ja sen minä tein.
Perinteiset joululaulut ovat suosikkejani, joten tämän joulun lempikappale on ollut todella yllättävä. Kuulin sen Jouluradiosta ja kiikutin nopeasti Shazamin kaiuttimen äärelle. “My favorite things” ei ole joululaulu vaan se on kappale “The Sound of Music” -musikaalista (yksi lempimusikaaleistani). Tämä Mary J. Bligen versio on kuitenkin mielestäni todella ihana, sovitus on jouluinen ja herkkä. Se ja muutama muukin yllättävä veto löytyy Bligen vuoden 2013 joululevyltä.
Ääniala 