Äiti-lapsi -aikaa kylpylässä

Julkaistu alunperin Kaupunkininjoissa

Ensimmäistä kertaa kahdeksan vuotisen ”blogiurani” aikana toivon, että tämä olisi yhteistyöpostaus. Ihan vain sen takia, että voi jestas kun on kallista matkustaa kotimaassa.

Meidän piti ottaa pikkutyypin kanssa etunoja jouluun ja mennä joulua edeltävänä viikonloppuna kylpylään, mutta pikkutyypille nousi yöllä neljänkymmenen asteen kuume, joten siirsin reissun suosiolla joulun jälkeen. Huoneen hinta nousi siirron takia parikymppiä (vink, vink Sokos Hotels, jos siirtää tulemisen, olisiko mitään ajatusta, että voisitte tarjota huoneen samaan hintaan). Viime perjantaina sitten vihdoin pääsimme viettämään yhdessä aikaa Sokos Hotel Flamingossa ja Flamingo Spassa.

Saavuimme hotellille puoli kuuden maissa. Olin etukäteen tilannut pikkutyypille pienen Onni-oravan, ja ajattelin, että se odottaisi huoneen sängyllä. Odotin nähkääs sitä ”Oo, kato äiti mikä tämä on? Onko se minulle? Jee” -tyyppistä ilonkiljahdusta. No, se jäi kokematta, sillä respan henkilö kaivoi Onnin pöydän alta ja totesi, että niin teille oli tällainen. Kaappasin Onnin takkini sisään ja epäilemättä respan henkilö varmaankin katsoi minua kummissaan. Päästyämme huoneeseen yritin sujauttaa Onnin sängylle pikkutyypin näkemättä, mutta hän huomasi surkean yritykseni jo ennen kuin Onni oli päässyt takkini alta pois. Kyllä sieltä hymy tuli, ja voi olla, että minulla oli muutenkin epärealistiset odotukset (17 cm korkea orava oli aika surkea esitys), mutta toinen vink, vink Sokos Hotels: voisiko se Onni odotella siellä sängyllä eikä respan pöydän alla?

Mutta hei, loppuaika olikin sitten ihan loistavaa. Olin varannut Superior-huoneen, koska näkymät, koska kylpytakki ja tossut, koska vedenkeitin. Ilman näitä olisin säästänyt nelisenkymppiä. Mutta hei, mitkä näkymät! Ja amme! Ja ilmaiset vesipullot! Ammetta ei kyllä tullut käytettyä, koska lilluimme kylpylässä sekä perjantaina että lauantaiaamuna. Toisen vesipullon sujautin laukkuun lähtiessämme pois.

Kerroinkin pari postausta aikaisemmin, että minulle korkeat näkymät ovat luksusta, ja olihan se nyt siistiä istua ikkunalaudalla ja katsella valoissa välkehtivää Vantaata hotellin ylimmästä kerroksesta. Pieniä ne ovat katsokaas ilot elämässä :)

Aamulla olikin sitten vähän harmaampaa.

Lähdimme heti laukut purettuani hissillä hotellin alimpaan kerrokseen, josta oli suora yhteys kylpylään. Olin alunperin kauhistellut kylpylän hintoja (24 €/ 12 €), mutta hotellin respassa kuulin, että heiltä ostettuna lippu on voimassa kaksi päivää. Mahtavaa! Olin kyllä ajatellut, että lauantaina kävisimme vain sisäleikkipuisto Naurusaaressa, mutta nyt pääsisimme lillumaan veteen vielä silloinkin.

Perjantaina Flamingon vesipuistossa oli yllättävän rauhallista. Odotin ihmispaljoutta, mutta saimme oleskella altailla hyvinkin rauhassa. Suurin osa ajasta meni tietenkin lastenaltaalla, jossa pikkutyyppi laski pientä liukumäkeä varmaan sata kertaa. Kävimme myös aika monta kertaa ikärajattomassa Familia-liukumäessä, joka oli pikkutyypin mielestä ihan superhauska. On mahtavaa, että myös pienille on tuollaisia vähän isompia liukumäkiä, niistä äitikin tykkää :)

Viihdyimme altailla melkein kolme tuntia eikä pikkutyyppi olisi halunnut vielä senkään jälkeen lähteä pois. Luvattuani, että tulemme seuraavana päivänä uudestaan, pääsimme lopulta takaisin huoneeseen. Uikkarit kuivumaan ja sitten ruokaa. Kävimme tilaamassa hotellin vieressä olevasta Amarillosta huoneeseen syötävää. Ilmeisesti ruoan olisi voinut tilata myös suoraan huoneesta, mutta en ainakaan meidän huoneestamme löytänyt minkäänlaista menua. Mutta kävi se noinkin.

Siinä me sitten istuimme sängyllä ja popsimme ranskalaisia, lihapullia ja kanankoipia. Pikkutyyppi katseli iPadista Youtubea ja minä avasin minibaarista pikkupullon kuoharia. En ollut kuullut kitinää viimeiseen neljään tuntiin. Ah. Ihanaa.

Hotellihuoneissa on aina yksi huono puoli ja se on se, että pikkutyyppi ei nuku, jos muutkaan eivät nuku. Minulla oli toki ajatuksena, että voisin illalla kirjoitella vielä vähän lopputyötäni, mutta siinä me sitten vielä puoli yhdentoista aikaan makoilimme vierekkäin ja katselimme televisiota. Hieman ennen yhtätoista annoin periksi, suljin television ja valot ja sanoin, että nyt nukutaan. En kirjoittanut riviäkään, en edes avannut konetta koko reissun aikana. Mutta tulipahan nukuttua.

Flamingon aamiainen oli erittäin runsas ja valikoimaa riitti. Lapsillekin olisi ollut oma pöytä, mutta pikkutyyppi seurasi minua kuin hai laivaa, joten hän ei huomannut sitä. Ihastelimme kyllä kovasti herkkupöydän suklaalähdettä.

Ennen huoneenluovutusta kävimme hieman leikkimässä Naurusaaressa, joka oli yllättävän pieni paikka. Mutta pikkutyyppi huimapäänä kiipesi taas korkeimpaan tunneliin ja laski innoissan liukumäkeä alas. Aika pian innostus kuitenkin hiipui ja huoneenluovutuksen jälkeen palasimme siihen kaikkein kivoimpaan eli altaalla lillumiseen. Ihmisiä oli huomattavasti enemmän kuin perjantaina, mutta hyvin me mahduimme mukaan.

Meillä oli tosi kivaa hotellissa ja kylpylässä. Kunnon äiti-lapsi -aikaa. Ei tietokonetta, eikä oikein puhelintakaan. Mutta kalliiksi se tuli. Kun maksaa huoneen yksin, se tekee lompakkoon aika ison loven. Kysyin kyllä mieheltä, josko hän olisi halunnut tulla mukaan, mutta hänellä on kova kiire saada väitöskirjansa valmiiksi, joten hän jäi kotiin. Reissun hinnalla olisimme käyneet pikkutyypin kanssa parikin kertaa Tallinnassa, mutta ei sielläkään jaksa aina käydä.

Okei, sanottakoon nyt, että olisin säästänyt 60 e, jos olisimme käyttäneet taksin sijaan julkisia (ja kävelleet 600 metriä jossakin Vantaalla), noin 10 e, jos en olisi tilannut illallista huoneeseen ja noin 40 e, jos olisimme olleet ihan perushuoneessa. 110 e on paljon rahaa, joten mitäpä minä tässä valittamaan omia valintojani. Alkaa vaan tässä iässä olemaan vähän mukavuudenhaluinen :) Ja meillä oli niin kivaa! Pitäisi useamminkin tehdä tällaisia retkiä.

p.s. Kannattaa muuten omistaa S-etukortti, jos valitsee Sokos Hotellin. Huoneet ovat silloin pari-kolmekymppiä edullisemmat.