Julkaistu alunperin Kaupunkininjoissa

”Hyvää yötä äiti-kakka.”

”Isi on kakka.”

”Mitäs te teitte tänään tarhassa? – Kakkaa”

”Mitäs teillä oli tänään ruokana tarhassa? – Kakkaa”

”Kakkapissaporkkana.” (?!)

”Heippa kakka!”

”Kaak-ka-kak-kaaa-kak-kak-kaa, kak-kak-kaa, kak-kak-kaa, kaak-ka-kak-kaaa-kak-kak-kaa, kakkaka-kak-kak-kaaaaaaa!” (Maijal’ oli karitsan sävelin)

Anteeksi nyt vaan, mutta mistä tämä kakka-kausi tulee ja milloin se loppuu? Se on kestänyt mielestäni nyt aika kauan. Jostain syystä kakka-sana ilmestyy aina silloin, kun ollaan ratikassa, bussissa tai kahvilassa. Miten tällaisissa tilanteissa pitäisi toimia? Kieltää? Kehua, että juu, kakka kakka? Onhan se nyt ihan normaali juttu, se kakka, mutta silti joku takaraivossa mutisee, että ei sitä kakkaa nyt tarvitsisi jokaiselle vastaantulijalle hokea. Tulee vielä paha mieli niille.

Mukavaa viikonloppua :)

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s