Kirjoitusperjantai

Julkaistu alunperin Kaupunkininjoissa

Pääsin Taideteollisen korkeakoulun Media labin New median maisterilinjalle 2010. Olin ensimmäiset kaksi kuukautta poissa töistä, aikuisopintorahalla, jotta sain suoritettua intensiivisen alun ja ensimmäiset kurssit pois. Kahdessa vuodessa tein ahkerasti töiden ohella pakolliset kurssit ja Magazine Design -sivuaineen. Olin viimeisilläni raskaana, kun olimme sivuaineen opintomatkalla New Yorkissa. Se oli hieno matka. Kävimme tutustumassa mm. TimeOut New Yorkin toimintaan ja tiloihin. Keväinen New York, ensimmäiset lastenvaateostokset ja kävely yli Brooklyn Bridgen. Viikon matka oli kivointa koko opiskelun aikana :)

Sittemmin sivuaine on lopetettu. Ilmeisesti koulu ei usko aikakauslehtien tulevaisuuteen. Mites se digitaalisuus? Ei se sisältö sieltä näytä kadonneen?

Sitten jäin äitiyslomalle. Lopputyötä en kerennyt aloittamaan. Kyllä se takaraivossa jyskytti ja muistutteli jatkuvasti. Läheiset kyselivät, että meinaathan valmistua. Juu, juu, kunhan aikaa löytyisi. Välillä kyllä mietin, että mitä jos en valmistukaan koskaan.

Minulla oli pitkään jonkinlainen kuva lopputyön aiheesta, ja yritin sitä aloitellakin. Kun tajusin viime syksynä, että opinto-oikeuteni päättyy jouluna, tuli kiire. Hain jatkoaikaa kesään 2016 asti, ja kun sain sen, menin heti pomoni puheille. Tiesin, että työn, perheen, Pikkunorsun ja kuoron lisäksi en pystyisi aloittamaan kirjoittamista. Aika ei vain riittäisi siihen. Siksi halusin nelipäiväisen työviikon.

Loka-ja marraskuun perjantait muuttuivatkin kirjoituspäiviksi. Kävelin klo 9 Kaisa-taloon yliopiston pääkirjastoon, avasin läppärin, nostin kirjapinon pöydälle, laitoin Spotifyn soimaan ja aloin kirjoittaa. Kirjastosta tuli minun perjantaipäivieni koti. Kaunis tila, jossa oli helppo uppoutua olemaan opiskelija. Joskus aloitin perjantait aamiaisella kahvilassa, mutta silloinkin läppäri avattuna. Kirjoitin myös Kauppakorkealla Service Factoryn tiloissa ja Arabian kampuskirjastossa. Kotiin en jäänyt koskaan, koska luultavasti olisin vain pessyt pyykkiä ja siivonnut.

Joulukuun olin koko viikon töissä työkiireiden takia, mutta tammikuussa ja nyt helmikuussa olen ollut taas nelipäiväisellä. Koska työ on edennyt hyvin, muutamana tammikuun perjantaipäivänä kirjoitin vain nelisen tuntia, minkä jälkeen lähdin lounaalle, kiertelin kaupoissa ja istuin kahviloissa. Toki mietin välillä, että onko tämä vähän kuin pinnaisi töistä, mutta koska perjantait olivat palkattomia, ajattelin, että vietän ne päivät ihan niin kuin itse haluan. Olenkin nauttinut nelipäiväisestä viikosta niin paljon, että mietin ihan vakavissani jatkavani sitä jossakin vaiheessa valmistumisen jälkeenkin.

Lopputyö tulee palauttaa opintosihteerille painettuna versiona 8.4. Olen kuitenkin ottanut tavoitteeksi palauttaa sen ennen kuin lähdemme hiihtolomalle maaliskuun loppupuolella. Siten voisin nauttia lomasta ilman, että pitäisi vielä oikolukea tai korjailla jotain yksityiskohtia.

Loppujen lopuksi olen kirjoittanut lopputyöni todella nopeasti. Se oli vain se aloittamisen vaikeus. Nyt alkaa hieman väsymys iskeä ja haluaisin jo antaa työn olla, koska se on tuollaisenaankin jo ihan hyvä. Haluan kuitenkin tehdä enemmän kuin hyvän työn, ja koska aikaakin on, en anna ihan vielä periksi. Jaksaa, jaksaa.

Taiteen maisterin tutkinto on neljäs tutkintoni. Mies kirjoittaa tällä hetkellä väitöskirjaansa, mutta minulle taitaa opiskelut nyt riittää. Voitte vain kuvitella, minkälaisia meidän iltamme ovat, kun kumpikin aikoo valmistua tänä keväänä. Jep.

Kesäkuussa valmistun taiteen maisteriksi ja täytän neljäkymmentä. Bileet?