Julkaistu alunperin Kaupunkininjoissa
Mun ilme, kun sain perjantaina, viimeisenä kirjoitusperjantaina, painoluvan taiteen maisterin lopputyölleni. No ei, toi kuva otettiin viikko sitten ihan asukuvia varten, mutta kyllä se kuvaa aika hyvin tämän hetken fiilistä. Hymy korvilla ja silleen. Puolen vuoden työ on valmis. Melkein, toki mun täytyy 120 sivua vielä oikolukea pariin kertaan. nimim. ”Täydellisyyden tavoittelija”.
Painettu työ menee seuraavaksi arvioijille, jotka lukevat ja päättävät arvosanan. Prosessiin kuuluu myös työn esittely julkisessa tilaisuudessa sekä erilaisten lomakkeiden täyttäminen. Ja tottakai pakettiin kuuluu ylläritentti, yksi opintopiste, josta on kiinni kesäkuun valmistuminen. Just mukavia yliopiston tutkimusvaatimusten muutoksia, joihin ei oikein voi vaikuttaa. Todella ärsyttävää. Kun luulee, että nyt se oli siinä, niin oho, eipäs ollutkaan. No, kunhan nyt jotenkin pääsee läpi.
Perjantai oli tosiaan virallinen viimeinen kirjoituspäivä, nyt palataan taas viisipäiväiseen työviikkoon. Halusin jotenkin palkita itseäni tästä koko rumbasta ja kävin Hotelli Kämpin baarissa lounaalla, ja viinilasillisella. Kämp bar on mulle sellainen vähän luksuksempi paikka, siellä tulee yleensä käytyä, jos on jotain erityisempää juhlimisen aihetta. Toinen hyvä paikka on Hotelli Havenin baari, näissä kahdessa on jotain samanlaista lounge-tunnelmaa. Palvelu on aina niin hyvää, että jo se tekee käynnistä mukavan.
Lauantaina sain kunnian laulaa ystävän lapsen nimiäisissä Ravintola Sunnissa ja eilen teimme sunnuntaikävelyn Kruununhakaan, ja piipahdimme Cafe Dajassa. Kivan viikonlopun jälkeen on yleensä helppo aloittaa työviikko, mutta tänään ei kyllä ole sellainen fiilis ollenkaan. Katsotaan, mitä viikko tuo tullessaan…
Ääniala 