Julkaistu alunperin Kaupunkininjoissa
Kun täytän 40, seison jossakin todella korkealla ympärilläni maisema, jota katsoessani henki salpautuu.
Kun vaihtoehtoina on lämpö ja epävakaa, mahdollisesti sateinen sää, voisi ajatella, että ilman muuta sitä valitsee lämmön. Lämmin hiekka varpaiden välissä, kylmä drinkki kädessä ja meren pauhu korvissa. Ei lenkkarit jalassa, vesipullo kädessä ja tuulen vinkuna korvissa.
Kun täytän 40, ajattelin korkata samppanjapullon äitini kanssa, lenkkarit jalassa, Skotlannissa.
Yksi matkustamiseen liittyvä unelmani on ollut päästä Skotlantiin. Se luonto, ne nummet ja linnat! Mies oli helmikuussa viikon seminaarissa Itävallassa ja minä sanoin, että minäkin haluan sitten lähteä jonnekin. Olen ehkä kuitenkin ansainnut kunnon syntymäpäivä- ja valmistujaislahjan, vaikka reissun itse maksankin.
Mietin mm. Ranskan ja Italian pieniä rannikkokaupunkeja, mutta jotenkin lopulta päädyin Skotlantiin, ja erityisesti Isle of Skye -saareen. Kun puhuin asiasta äitini kuullen, hän ehdotti, että voisi lähteä mukaan. No, tottakai. Tästähän tulee perinne. 10 vuotta sitten olimme nimittäin isäni kanssa Roomassa. Vanhempien kanssa matkustaminen kunniaan, hei :) Ja olinhan minä myös 40 vuotta sitten äitini kanssa, joten miksi en nyt :)
Kun googlasin ja instasin (öö, mikä sana) kuvia Skotlannista, ajatukseni oli alunperin lähteä sellaiseen paikkaan, jossa olisi paljon linnoja. Oih, linnat! Ja niitä on ilmeisesti paljon varsinkin idässä. Mutta kun näin kuvia Isle Of Skye -saaresta, suunnitelma muuttui. Tuo kuvankaunis, ilmeisesti elokuvistakin tuttu saari näytti niin mykistävän kauniilta. Tokihan se sijaitsee kaikista kauimmaisessa nurkassa, Skotlannin luoteisosassa. Lennämme Edinburghiin, josta on on noin viiden tunnin ajomatka määränpäähän. En tajua, kuinka tulemme pärjäämään vasemmanpuoleisen liikenteen kanssa. Joko kolaroimme heti lentokentällä tai sitten olemme ihan virtuooseja. Luultavasti jotain siltä väliltä.
Koska en halua istua koko aikaa autossa vaan haluan nauttia upeista maisemista ihan livenä paikan päällä, yövymme ensimmäisen yön Fort Williams -nimisessä kaupungissa noin puolessa välissä matkaa. Matkan varrelle osuus mm. Glencoe Valley sekä Glenfinnan Viaduct, joka on kuulemma Harry Potterissakin näkynyt kivinen junasilta. Perillä Portree-nimisessä kylässä viivymme kaksi yötä ja sieltä käsin tutustumme sitten saareen paremmin. Autoa tulee käytettyä sielläkin, mutta kyllä tästä reissusta silti taitaa tulla aikamoinen patikointireissu. Katsokaa nyt noita kuvia. Vuoria, vuoria, vuoria. Neist Pointin majakalle vie upean näköinen polku ja Old man of Storrin huippu ei ole varmaan ihan kaikkein helpoimman matkan päässä. En ole kyllä vielä päättänyt, että kummassa paikassa avaan sen skumpan ja sanon heipat kolmekymppiselle itselleni.
Skotlannin sää ei tosiaan ole mikään kaikkein vakain, joten ei voi tietää saammeko niskaamme vettä vai aurinkoa. Toivon tietysti, että saisimme nauttia edes vähän auringosta, minä kun en ole mikään sadekelin ystävä. Mutta toisaalta olen asennoitunut siihen, että ei tämä mikään aurinkorantaloma ole.
Matkaan on kaksi kuukautta. Kaksi kuukautta aikaa olla 39-vuotias. Vitsit, että ei kyllä tunnu yhtään nelikymppiseltä.
Onko joku teistä käynyt Skotlannissa? Kaikki vinkit esim. ravintoloista Edinburg-Isle of Skye -akselilla otetaan ilolla vastaan.
Kuvat kuvakaappauksia kuvien yhteydessä mainituilta Instatileiltä.
Ääniala 