Pitkästä aikaa täällä. Heippa. Parin viikon ajan on ollut sellainen fiilis, että voisi taas kirjoittaa jotain. Kaupunkininjat on kuopattu, mutta oma päiväkirjani kaipaa päivittämistä.
Elämä on ollut aika haastavaa viimeiset puoli vuotta. ”Valmistuminen taiteen maisteriksi” -prosessi oli väsyttävä eikä asiaa helpottanut miehen väitöskirjaprosessi samaan aikaan. Kesäkuussa kuitenkin sain maisterin paperit Aallosta, oikein hyvin arvosanoin, mutta sen jälkeen ei kyllä kirjoittaminen ole maistunut. Päätin keskittyä vain olemiseen.
Kesäkuun alussa matkustin neljänkympin kunniaksi Skotlantiin, jonne jäi iso pala sydäntä. Mieletön mesta, siitä tulee pian oma postauksensa.
Kesäkuussa vietin omia puutarhasynttäreitäni, kotonamme ystäväjoukon kera. Ihan Pinterest-kamaa. Heinäkuussa juhlittiin myös nelivuotiasta pikkutyyppiä.
Kesälomalla käytiin Kreikassa, pienessä idyllisessä Pargan kylässä. Aika hieno paikka sekin.
Lomalla tuli vietettyä myös kaksi päivää serkkuni luona, täydelliset vertaistukipäivät. Veneily jäi omalta osaltani vähäiseksi tällä lomalla, purjehdimme vain Turusta Naantaliin ja takaisin. Viiden viikon lomasta viimeinen viikko oli omaa lomaa. Pikkutyyppi oli päiväkodissa, minä tein ihan mitä mieli teki. Jep, eipä sen viikon aikana mitään järkevää tullut tehtyä.
Elokuussa palasin töihin samaan yritykseen, mutta uuteen toimistoon, asiakkaalle. Vähän kuin olisi mennyt uuteen työpaikkaan. Haasteet on aika erilaisia; nyt on mm. kahden projektin sijaan 10 erikokoista projektia, ihan uudessa ympäristössä. Katsotaan.
Eilen juhlimme tohtoripromootiossa miehen hattua. Tai no miestä, mutta hatut olivat aika isossa roolissa. Minä olen ollut kolme päivää kovassa flunssassa, joten illan juhlinnat mentiin aika kovien droppien avulla. Se tietenkin kostautui, tänään vedin kolmen tunnin päiväunet pikkutyypin leikkiessä vieressä.
Että sellaista täällä. Postaustahti ei varmastikaan tule olemaan kovin nopea, mutta täällä nyt kuitenkin ollaan taas.
Ääniala 